Kuka saa tehdä yritysostoja, tarvitseeko siihen luvan joltain virastolta?
Kun aloitin yritysetsinnän, niin mietin (ihan oikeasti) että onko minulla tarpeeksi hieno paita tähän. Mielikuvani yritysostosta oli sellainen, että siinä kävellään Esplanadilla hieno puku päällä kiiltävissä kengissä. (Aikuinen ihminen miettii tälläistä, katso ihmistä, ecce homo!)
Ostin siis tuon paidan ja kas, lupa oli saatu!
Kukaan ei tosin missään vaiheessa yritysostoprosessia tullut tarkastamaan paitaani, mistä olin toki pettynyt.
Näin näitä paitatyyppejä, ja he ostivat kyllä pari kolme kertaa isomman ja arvokkaamman yrityksen kuin me Jalostamossa, että ehkä asiassa on jotain perää kuitenkin.
Osta siis paita, käy kahvilla Espalla ja sen jälkeen voit tehdä hommia vaikka verkkareissa kotitoimistolla.
Yritysoston mielikuva
Miksi höpötän näitä juttuja paidoista? Tässä on tärkeä ajatus taustalla.
Olen aidosti sitä mieltä, että on kokonaisuuden (en jaksa määritellä nyt kokonaisuutta, kukin miettiköön itse) kannalta edullista tuottaa materiaalia Jalostamossa, joka tuo realistisen kuvan siitä, mitä yritysosto on. Jos itse olin näin pihalla asiasta, mitä on sitten muiden päissä? Olisi hauskaa, jos useampi ihminen tajuaisi, että jotain tälläistä voi tehdä. Skandinaavit eivät halua olla yrittäjiä, mutta monelle se mahdollistaisi paremman työelämän kuin kökkiminen muiden palveluksessa konsernissa. (Ironiaa, olen itsekin puoliksi muilla töissä konsernissa, koska omistan vain osan tästä paketista.)
Miltä yritysosto sitten näyttää?
Tässä on joitakin kuvia matkan varrelta ensimmäisestä yritysostostamme. Jalostamo7 touhu on kokovartalomiehen tai naisen hommaa. Menemme itse tilanteisiin ja laitamme itsemme likoon. Tämä ei ole etäinen sijoitusyhtiö. Me hoidamme homman ja olemme paikan päällä kädet savessa. Välillä on toki hyvä ottaa vähän etäisyyttä ja katsella kokonaisuutta kauempaa. Läheltä ei nää kauas.
