Mistä tämä Jalostamo7 alkoi?
Lauri perusti ensimmäisen yrityksensä, Jukola7:n kun aika Metso-Valmetissa tuli täyteen.
Kirjotan tämän nyt minä muodossa, niin on helpompaa.
Minua on pienestä asti kiinnostanut yritykset. Isoisälläni ja sedilläni oli K-Rautoja. Sieltä juontaa juurensa ajatus, että ihmisellä ja Aaltiolla eritoten voi olla oma yritys tai ainakin osaomistus yrityksestä. Oriveden Rautaa en itse koskaan nähnyt, mutta tuo kiinteistö on vieläkin Orivedellä. Vieressä on loistava leipomo! Ajatus omasta yrityksestä oli mielessä minulla siis jo opiskeluaikana TKK:lla ja Taikissa.
Jukola7 – eka firmani ja se meni monella tavalla
Lähdin innolla ja vailla ymmärrystä laittamaan ekaa firmaani pystyyn. Hyvähän se, mutta raskaaksi kävi lopulta. Se mikä toimi, oli mekaniikkasuunnittelun ja muotoilun myynti B-to-B yrityksille. Opin myös mitä tarkoittaa myyntiajan käsite, eli aika joka kuluu ensimmäisestä puhelinsoitosta ja emailista tilaukseen. Noin 2 vuotta keskimäärin. Opin paljon monesta yrittäjyyteen liittyvästä asiasta, joka johti siihen että myöhemmin uskalsin ostaa jo olemassa olevan yrityksen. Testasin kaikkia asioita pienessä mittakaavassa mini-yrityksessä. Liikevaihtomme oli parhaana vuonna 200 000 €.
Pikkufirmojen ongelma on se, että ne eivät kestä sairaslomia. Yrittäjän aseman on äärimmäisen turvaton ja suorastaan vaarallinen. Jos itse sairastut tai jos perheessäsi tapahtuu kuolemantapaus ja työkykysi lopulta menee, olet hyvin haavoittuvassa asemassa. Sen takia omat tulosi on syytä kiinnittää sen verran isoon yhtiöön, että sillä saavuttaa laumasuojan. Tarpeeksi iso yritys kestää yhden työntekijän poistumisen joukosta vaikka puoleksi vuotta. Muutaman hengen mini-yrityksessä näin ei käy, yritys ei tarjoa turvaa sinulle. Mutta jos yrityksessä on noin 20-30 henkeä ja liikevaihto on muutama miljoona ja kun toimistolla on 3-6 henkeä vetämässä firmaa, niin se kestää kenen tahansa työntekijän äkillisen sairasloman.
Tein Jukolassa sen virheen, että kehitimme oman tuotteen. Sellaista ei kannata kenenkään tehdä missään olosuhteissa.
Jukola7-Koho – sekä onnistui että epäonnistui
Se mitä monet startupit ei tajua, on että vaikka ne onnistuisi niin ne epäonnistuu silti.
Vaikka saisti tuotteen lopulta kauppoihin ja jopa myytyä, ne rahat on menneet jo ennen sitä! Minulla oli 30 lavaa Kohoja varastossa kaksi vuotta, varastointi maksoi jo koko homman katteen. Vaikka kaikki 1000 kohoa myytiin lopulta, niin ei siitä mitään voittoa jäänyt. Vaikka tuote oli hyvä, pakkaus hieno ja myyvä ja vaikka kaikki myytiin, projekti ei tuottanut rahaa jolla maksaisi edes yhden ihmisen palkan. Yksi tuote ei elätä ihmistä suomessa.
Uskon että se suuri väärinkäsitys mihin moni haksahtaa on se, että yhden tuotteen startup voisi kannattaa Suomessa. Ei se kannata. Sen sijaan USA:ssa missä on ISO markkina, kaiketi jo yhden tuotteen startup kannattaa. Tästä ehkä tulee se media-harha? Jengi lukee tarinoita sankari-yrittäjistä Amerikasta ja yrittää samaa suomessa, missä markkina on 1/60 vs. USA. Lisäksi USA:ssa on yrittäjähenkinen meno ja sijoittajia jne. Suomi on totaalivaltio, kaikki toiminta tapahtuu valtion kautta ja ihmisiä ei kiinnosta yrittäjyys. linkki tilastoihin tähän.
Startupit epäonnistuu onnistuessaankin ja on +-/*++stä aina. Piste.
Jotain hyvää tästä silti seurasi. Ensinnä sain mökille viimein järkevän tavan pitää pumpun päätä oikealla korkeudella. Tosin, sillä 60 000€ jonka upotin tähän, olisi varmaan saanut porakaivonkin ja Porschen. Mutta, opin paljon ja tämän takia lopulta ymmärsin ostaa jo toimivan yrityksen.
Opin paljon myös siitä, millaisia yrityksen ovat ja mitä on syytä välttää. Tein videoblogisarjan opeistani Jukola7-ajan pohjalta ja niiden avulla löysin yhtiökumppanin Jalostamoon. Toisin kuin raflaava otsikko kertoo, Jukola7 ei mennyt nurin missään vaiheessa. Oma elämäni vain meni tarpeettoman vaikeaksi siinä tuoksinassa.
Koho-tuotteita myytiin lopulta 1000 kpl. Olisi saanut se reissu jäädä tekemättä. Näihin upotin 60 000€ omia rahojani, ilme kertoo.
Jalostamo7 idea syntyy koronakeväällä
Korona tuli ja jumahdin kahdeksaksi kuukaudeksi mökille. Istuskelin terassilla kahvilla ja olin syönyt pullan kun mieleeni tuli, että minähän olin etsinyt ostettavaa yritystä jo metso-aikoina. Mietin, että eivätkö suuret ikäluokat halua jo pois, olisiko näitä myytäviä yrityksiä paljon tarjolla? Facebookin yrittäjäryhmästä sain heti vastauksen, että kyllä näin juuri on ja eräs kaveri oli tehnyt lopputyön aiheesta.
Aloin työstää ja opetella tätä ideaa, jota Amerikassa kutsutaan Searchfundiksi. Tilasin kirjan ja siitä sain loistavan oppaan matkalleni kohti järkevän kokoisen firman osa-omistusta ja toimitusjohtajan pestiä.
Aloin opetalla tätä melko harvinaista yritysetsijän ammattia. Oli jännittävää ajaa ensimmäistä kertaa katsomaan todellista myynnissä olevaa yritystä. Mietin että näinkö tätä todella tehdään. Käynnin jälkeen olin heti varma, että olin viimein löytänyt jotain aivan mahdottoman jännää ja toimivaa ja perusidea toimii. Harva tuolla heiluu yrityksiä ostamassa. Olet taatusti päivän ainut ja sen kuun toinen ellet koko vuoden. Sen sijaan, jos haet työpaikkaa valmetilla, on hakijoita sata. Kuten Schwarzenegger sanoo, huipulla on itse asiassa vähemmän kilpailua, koska niin harva tähtää huipulle. Sen takia teatterin edessä on aina yksi parkkipaikka vapaana, vain harva uskoo että se on siellä.
Hidasta ja turhauttavaa ennen onnistumista
Minulla kesti lopulta kaksi kalenterivuotta saada ensimmäinen yritys ostettua. Suoraa työaikaa kului 12-18 kuukautta. Jouduin välillä menemään töihin muille, jotta sain pidettyä katon pään päällä. No, nyt tällä hetkellä on kulunut jo ensimmäinen vuosi ostetun yrityksen puikoissa. Jalostamon idea on jo käytännössä todistettu toimivaksi. Jatkamme matkaa.
Jalostamo7 – Vaihe II
Olemme nyt aloittelemassa vaihetta kaksi. Lisää aiheesta tulossa tänne LINK. lisää ja kirjoita.
